TEATTERIRYHMÄ SUMU RY

Rakkaudesta teatteriin syntynyt ryhmä

KIPUnäytelmän esityskausi on nyt onnistuneesti ohi ja työryhmä jää kesälomalle. Katsomaan sitten syksyllä mitä tapahtuu.

OHJAAJAN JA KÄSIKIRJOITTAJAN SANA: Mistä idea näytelmään tuli?
Olen ollut vuosia pitkäaikaissairas, kroonisesti sairas ja monisairas. Olen aina etsimässä itselleni vertaistukea, se auttaa itseäni jaksamaan. Se on yhtä tärkeää kuin lääkkeet ja ammattiapu niin lääkärin kuin terapeutin tai psykologin. Tulla kuulluksi ja ymmärretyksi on iso asia.

Olen myös nähnyt aiemmin kaksi esitystä kivusta, ne eivät kuitenkaan ole olleet itselleni täysosuma vertaistukeen niin tein oman tarinan.

Vuosi 2024 ja on myös ollut itselleni raskas, sairauksien ja kipujen kanssa, niin henkisten kuin fyysisten. Eikä vielä 2025 ole tuonut parempia oloja.

Olen kamppaillut sairauksien kanssa, käynyt useasti julkisessa terveyden huollossa, tehnyt surutyötä sekä taistellut saadakseni yhteisissä työpaikan tilaisuuksissa ruokaa ja samalla kuunnellen ihmisen oletuksia ja mielipiteitä ruokavaliostani. Vegaanisuus on useiden ihmisen mielestä eettistä ja minä olen tuolla ruokavaliolla sairauden tähden. Joudun siis monesti todistella syitä syödä itselleni sopivaa ruokaa. Olen keliaakikko ja syön gluteenitonta ruokaa, tämän lisäksi vakavasti allerginen tomaatille. Olen IBSn takia vegaanisella ruokavaliolla. Tomaattiallergiaa ei kukaan tunnu uskovan.

Oli kuitenkin kyse eettisyydestä tai sairaudesta, ei kenenkään syömiset tulisi kuulua naapurille eikä niitä tarvitsisi ruotia työporukalla. Kysyä ja ihmetellä toki saa, mutta pitää antaa myös ruokarauha. Toivoisin myös ettei erityisruokavalioita vähäteltäisi, keliakian, IBSn, kilpirauhasen vajaatoiminnan kuin fibromyalgian hoidossa (miksei myös monien muiden sairauksien) hoidossa ruokavalio on ehdottoman tärkeää ja osassa sairauksia myös ainoa hoitokeino.

Sen sijaan, että olisin jäänyt kotiin voivottelemaan olotilaani, päätin käyttää sen ajan paremmin. Siitä se sitten lähti, käsikirjoitus.

Kipuja oli ne sitten henkisiä tai fyysisiä tuntemuksia ei tulisi vähätellä. Kipu on kivunkokijan tuntemus. Eikä sitä saisi vähätellä. Osalla se näkyy enemmän kuin toisilla, mutta kivun näkeminen ei ole kivun mittari. Siihen kuitenkin turtuu ja tottuu, se ei kuitenkaan vähennä kipua.

Tuntuu siltä, että tämä on erityisen tärkeä aihe ja ajankohtainen. Toivon, että sinä saat tästä tarinasta itsellesi hyviä fiiliksiä ja tukea, ehkä myös opit sairauksista jotain. Kannattaa muistaa, että vaikka sairautta ei näe ulospäin ei tarkoita ettei sitä olisi.

Katjan näytelmän julistekuva 2024 (2).png

KIPUnäytelmän työryhmä

Näyttelijä, tanssija, laulaja

Nina Boström-

roolissa: Marjatta Nieminen

Nina on Teatteriryhmä SUMUn uusin tulokas. Nina on opiskellut Teakissa ja ollut mukana mm STEP UPin ryhmässä. Ninan vahvuuksia on tilanteessa eläminen, läsnäolo ja heittäytyminen. Nina osaa laulaa ja tanssia näyttelemisen lisäksi.

Kipu voi olla sekä fyysinen että henkinen. Molemmat voivat olla yhtä laamaannuttavia. Kivusta voi olla myös positiivisia seurauksia , tästä esimerkkinä treenikipu sekä melkein sietämätön synnytyskipu. Kun palkinto on tarpeeksi suuri ihminen on valmis käymään läpi tietynlaisen kivun uudestaan.

Katja on useamman vuoden kysynyt mukaan teatterproggiksiinsa mutta aikataulullisista syistä en ole aikasemmin pystynyt osallistua. Tästä syystä olen entistä iloisempi että vihdoin pääsin tekemään teatteria näitten upeiden henkilöiden kanssa ja vielä näin tärkeästä aiheesta.

Terveys ja hyvinvointi koskee meitä kaikkia ja jokaisella pitäisi olla oikeus hyvään hoitoon iästä huolimatta.

Kuva: Katja Honkanen

Näyttelijä

Jari Peltoniemi-

roolissa Reijo Mustonen, aivosolu

Teatterin taika on pitänyt otteessaan jo 30 vuoden ajan. Olen päässyt näyttelemään upeiden ohjaajien opastuksella. Kokemaan yhdessä tekemisen oloa toisten kanssa. Harrastus on tuonut mahdollisuuden tutustua TVn, elokuvan ja mainosten tekemiseen. Mukaan tulo Teatteriryhmä SUMUun on ollut helppo.

Jokainen antaa oman panoksensa tekemiseen. Isoin vastuu kaatuu Katjalle kaiken pyörittämisestä ja nostan hattua hänelle.

Aiheena kipu on tullut tutummaksi iän myötä niin omakohtaisesti kuin läheisten kokemana. On kiinnostavaa miten aiheen voi tuoda teatterin lavalle ja näyttää kivun monet kasvot. Oman kivun niin fyysisen kuin henkisen ymmärtää,mutta toisen kipua on vaikeampi mieltää. Kohdellaan asianmukaisesti jokaisen kipua huumorin pilke silmäkulmassa.

Kuva: Katja Honkanen

Näyttelijä, Muusikko

Auvo Kulmanen-

roolissa Sami Mikkonen ja Liikunnanopettaja

Olen tällainen mukava perusjannu, joka innostui näyttelemisestä todenteolla nelisen vuotta sitten. Polvivamman takia jouduin lopettamaan jalkapallon ja salibandyn pelaamisen. SUMUUn tulin näyttelijäkollegan suosituksesta. Edellisen esitykseen, Viinanperkeleen pirulaiseen, se oli ensimmäinen esiintyminen teatterilavalla.

Kipunäytelmän harjoittelemisen aikana minulta on mennyt eturistisine poikki ja ulompi ja sisempi kierukka ovat revenneet. Käyn polvileikkauksessa lokakuussa sekä kuntoutan polveani useamman kuukauden ajan, 9-12 kk. Kipu on siis läsnä omassa elämässäni kaiken aikaa ja vaikuttaa osaltaan harjoitusprosessiin. Tosin käytämme tätä hyödyksemme roolityöskentelyssä lannistumatta.

Näytteleminen on mielestäni erittäin antoisaa, mutta joskus myös raskasta. Parasta on kun pääsee eläytymään rooliin, siten unohtaa ulkopuolisen maailman. Kipunäytelmän käsikirjoitus on mielestäni loistava ja näen Samin roolissa myös jonkun verran itseäni.

Kuva: Katja Honkanen

Näyttelijä

Inga Snäkin-

roolissa Lääkäri

Lavastusliikuttelija

Aloitin teatteriharrastuksen kuusi vuotta sitten ja tajusin heti löytäneeni oman ”lajini”. Teatterissa parasta on olla mukana kertomassa tarinoita, suuria ja pieniä, tuttuja ja outoja.

En ole itse kärsinyt kroonisista kivuista, joten näytelmään mukaan tuleminen tuo mahdollisuuden sukeltaa jälleen uuteen maailmaan.

Teatteriryhmä SUMUun päädyin mukaan vasta aloituksen jälkeen, mutta siinä pääsikin heti tositoimiin, kun käsikirjoitus ja rooli odotteli valmiina.

Lääkärin rooli näytelmässä on täysin itseni vastakohta, siksi se onkin mielestäni todella mielenkiintoinen. Oman mukavuusalueen ulkopuolella oppii monesti eniten.

Kutsun kaikki katsomaan näytelmää, kaikki kipu kun ei aina näy ulospäin.

Kuva: Katja Honkanen