Katja pyysi minut mukaan Hetket ennen k̶u̶o̶l̶e̶m̶a̶a̶ elämää -produktioon kesän lopulla. Kiinnostuin, koska ajattelin että tällaisen tarinan avulla olisi mahdollista välittää toivoa sinne, missä tuntuu ettei sitä enää ole. Elämään kuuluu monenlaisia vaiheita, joista mikään ei määrittele sinua lopullisesti tai kestä ikuisesti, aina on mahdollista löytää uusi suunta. Valon löytäminen voi olla taitolaji, mutta se on täysin opeteltavissa. Avainasemassa elämässä tai kriisissä selviytymiseen on yhteyden löytäminen, eli asioiden jakaminen.

Haluan uskoa siihen, että maailma on loppujen lopuksi hyvä paikka olla. Tietysti on ratkaisevaa että toiminnallamme myös pyrimme siihen. Olkaamme siis lempeitä, kunnioittavia ja ystävällisiä toisillemme. Silloin on mahdollista oppia olemaan myös itselleen se lempeä ja kunnioittava ystävä. Ja ystävien kanssa synkkyydellekin on lupa joskus nauraa.

Roolihahmoni Silja käy läpi omaa kasvutarinaansa, nuoren aikuisen kamppailua, jossa vastoinkäymiset ovat viedä häneltä kirjaimellisesti hengen. Tarina etenee kohti äärimmäisiä tekoja, mutta ei traagisuudessaan ole kuitenkaan niin poikkeuksellinen. Siljan tarina on eräänlainen läpivalaisu murtuneen mielen matkasta kohti tulevaisuutta ja toivoa. Onko elämämme pituus lopulta vain sattumaa? Niin kuin ne pienet kohtaamiset tai arkiselta tuntuvat ystävälliset eleet? Ne pienet eletyt hetket ennen kuolemaa, jotka voivat muuttaa jonkun ihmisen koko elämän.

Näytteleminen on intohimo joka on antanut niin paljon vuosien varrella kokonaisvaltaisesti valoa elämään mistä olen äärettömän kiitollinen.
Näyttämöllä oleminen sekä rooleihin heittäytyminen puhukoot puolestaan siitä arvostuksen määrästä mitä koen lajia kohtaan.
 
Teatteriryhmä SUMU sekä Katja Honkanen käsittelevät aiheita jotka omasta mielestäni ovat aina todella tärkeitä mitä tuoda taiteen kautta esille, vaikka olisivatkin välillä teemoina haastavia.
Tuntuu että sukellamme syvemmälle ihmisolemuksen varjoihin tällä kertaa, siksi myös olen mukana tässä.
 
Roolihahmoni: Diego, nuori aikuinen.  Diegolla on suunnitelma ja päivämäärä, mihin hän purkaa pitkään itäneita tunteitaan ja aikoo näyttää kaikille todellisen minänsä.

Syksy pyörähti käyntiin uusilla ideoilla. 
​
Tämä tuleva näytelmä on erityisen ajankohtainen ja tarpeellinen.
 
Alkuperäisidea tuli toisesta esityksestä, oman tunne elämän vuoristoradasta ja siitä, että näistä pitäisi puhua, ei saa padota asioita ja ajatuksia. Tarpeesta tulla kuulluksi ja nähdyksi. 
​
Toivon, että näytelmä antaa vertaistukea ja toivoa synkkyyteen.